Itä-Suomen kierros 2012

Keväällä hahmottelin mielessäni reissua hondalla tuonne Itä-Suomen suuntaan, jossa nähtävää riittää.
Olin lukenut netistä paikoista, kuten: Eu:n itäisin piste, raatteentien nähtävyydet, jne... jotka olisi mukava käydä katsomassa. Kinttukin oli jo hitusen paremmassa kunnossa ja Jannelta saa tarvittaessa apua ketjuhommissa, yms, joten mikseipä sitä lähtisi matkaan.
Matkaan lähdettiin siis kahdestaan ja tottakai ennusteet lupasivat raikkaita vesisateita lähes koko reissulle.

Lähtökuva parkkipaikalta.
Janne tuumaili, että parempi ottaa kuva, kun ukoilla on fiilis päällä ja pyörät ovat vielä nipussa.
Itsellä oli pieni huoli oman fillarin kestävyydestä, koska luvassa oli runsaasti erikuntoisia hiekkateitä pitkin matkaa.

Ensimmäinen pieni tauko levähdyspaikalla kouvolan jälkeen, jonka jälkeen keli sitten muuttuikin "normaaliksi" motoristin matkakeliksi.

Sadetta pitämässä ja kaffeella kutostien varrella...
Kuvassa näkyvä motoristi oli yksi kolmen vanhemman herran porukasta, jotka olivat juuri palailemassa Viron turneelta. He saivat nämä euroopassa velloneet kunnon myräkät päälleen ja pääsivät näin nauttimaan kunnon ukkosista.
Meitin sade oli heille vain kostea tuuli.

Kaffen jälkeen taivaalta tulikin vain aavistus tihkua, joten oli mukava jatkaa matkaa lämmittelyn jälkeen.

Ensimmäisen yön kortteeri oli tällainen mökki möhkössä (Ilomantsin lähellä), mikä rokotti kukkaroa yhteensä 40 euroa.
Vettä oli tullut ihan kivasti ja vilukin alkoi hiipiä kosteuden kanssa iholle... niinpä ajatuskin teltan pystytyksestä sai lisäpuistatuksia aikaan.

Sisältä tämä mökki oli ihan riittävän kokoinen yöpymiseen.
Muutamat reissuleivät ja parit oluset kitusiin, niin kyllä siinä kelpasi köllötellä.
Mökissä oli säteilylämmitin, mikä lämmitti kivasti päivällä kohmeloituneet luut.
Ajokamppeet olivat vielä aamulla hitusen kylmän kosteat, mutta kyllä se siitä..

Hyvin huomaa, että kyseessä on ukkojen reissu. Pöydältä et löydä vihreää salaattia, suolakeksejä kera viinirypäleiden tai mansikoita kermavaahdolla sitten kirveelläkään!
Jos kuvasta löytyy jotain vihreää, se on liiskautunut öttiäinen visiirissä...

Aamulla ennen lähtöä oli napsaistava kuva tästä hulppeasta maisemasta, mikä avautui mökin edessä.
Hakkuuaukea piti sen verran tuulenvirettä yllä, ettei ihan pahimmat ötökkäparvet olleet meidän kiusana.
Ehkei maisema ollut ihan kauneimmasta päästä, mutta kyllä tämäkin betoniseinä-maisemat voittaa kirkkaasti!

Talvisodan muistomerkki Möhköntien varrella.

Muistomerkki oli sen verran kookas ja hyvällä paikalla, joten se oli helppo "bongata" tieltä.
Jotkut muistomerkit ovat kovin piilossa, eikä niitä löydä kuin sattumalta...

Infotaulu merkin lähellä..

Muistomerkin läheltä löydettiin opastemerkki, mikä johdatti meidät kunnostetun kk-pesäkkeen luokse.

Tähtäysluukku ja koroke ampujalle.
Polvilteen tässä oli varsin kelvollinen asento tiirailla ulos.

Näkymä ampuma-aukosta ulos.
Aika leveälle alueelle tästä aukosta pystyi ampumaan..

Janne suorittaa "vihulaisen" virkaa, jotta sain paremman käsityksen siitä, miten hyvin vihollinen on näkynyt aukosta.
Laukaus suoritettu kamerakännykällä, ilman äänitehosteita.

Pesäke etumaastosta nähtynä..
Sieltä ne suuliekit ovat joskus loimottaneet.

Yllä olevan paikan vieressä on tällainen silta ja olihan  ne ajokuvat näpsäistävä!
Kuvassa minä transalpilla.

Ja sitten Janne varaderolla.

Matkalla itäisimmälle pisteelle, tien (522) varresta löytyi tällainen muistomerkki.

Kanuunat näyttivät todella hyväkuntoisilta. Liekkö hetki sitten kunnostettu uudestaan?

Janne suorittaa latausta ja kohta päästään ampumaan.

Paikalla olevasta infotaulusta sai hyvää tietoa tapahtumien kulusta.

Kohtuullisen määrän laukauksia tämäkin patteristo oli ampunut!
Etumaastossa on varmasti ollut tukalat oltavat, kun moukarointi on ollut kiivaimmillaan.

Tässä ollaan jo Eu:n mantereen itäisimmän kolkan parkkipaikalla.
Taustalla komea paskahuussi, jossa kelpaa äheltää.

Infotaulu, jossa kattava pläjäys aiheesta historiantunneilla nukkuneille...

Pisteelle johtavalle polulle oli juuri tehty uudet lankut ja tervan tuoksu oli melkoinen!

Siellä se rajapyykki pienellä saarekkeella pilkistää.
Ei löytynyt vedestä katiskan tai verkon merkkejä, (eikä leivän kannikoita), vaikka kuinka yritti etsiä.
Montakohan minuuttia ennättäisi heitellä virveliä tuossa, kunnes rajavartijat tulisivat korvasta pois repimään?

Rajalle vievän tien varresta löytyy tällainen hieno rakennus, jota saa vuokrata tilaisuuksiin taistelijan talolta.

Vieressä oli samaan teemaan rakennettu nuotiopaikka, jossa evästeltiin maittava trangia-ateria.
Nuotiota ei kehdattu tehdä, kun emme olleet varmoja, olisiko tähänkin pitänyt tehdä varaus...
Jälkiä emme jälkeemme jättäneet, kun trangialla tehtiin ruuat ja roskat otettiin mukaan.. luulisi homman olleen ok.

Näihin maisemiin ei helpolla kyllästy!

Ihan kohtuullinen virtaus.
Tämän paikan lähellä näytti olevan teltalle sopivaa maastoa ja tulentekopaikka.

Rauhallinen sijainti, raikas ilma, virtaavan veden ääni ja reissun painamat silmäluomet... voisiko uni tulla nopeammin enää muualla?

Hypnoottisena tuli virtaava vettä kotva jos toinenkin tuijoteltua, ennenkuin havahduimme jatkamaan matkaa.

Matkalla Lieksaan ja siitä eteenpäin, päästiinkin ajelemaan jo kunnolla hiekkateitä.

Myöhemmin välillä Lieksa - Kuhmo (tie 524), oli valtavat tietyöt menossa ja vanhan hondan jousitus pääsi todella kovalle koetukselle.
Tielle oli levitetty todella karkeaa sepeliä ja paikoin sateet olivat tehneet tehtävänsä myös vanhalle tiepohjalle.. ei ainakaan perse puutunut tällä pätkällä!
Jos nyt muistan oikein, niin tietyön pituus oli 27 km.

Yötauolle päätimme jäädä änättijärvelle, josta sattuman kautta löysimme hienon leiripaikan!

Paikka oli rauhallinen, eikä meidän lisäksi paikalla ollut kuin yksi karavaanariperhe.

Paikassa oli myös tällainen hieno takkatupa, jossa illalla kelpasi viettää aikaa turinoiden karavaanari hepun kanssa. Terveisiä Pekalle ja perheelle, jos sattumalta tälle blogille eksytte.

Teltoille löytyy kohtuullisesti paikkoja kankaalta.

Kun leiri oli saatu pystyyn, Janne löi nuotion tulille..
Kuin kohtalon ivana, noin vartin kuluttua tuuli yltyi ja saimme päällemme oikein kaatosateen!

Ennen sadetta ennätimme toki nostaa oluset hyvälle leiripaikalle... :)

Onneksi takkatuvassa oli hyvä takka, jossa kelpasi makkarat käristellä.
Takan loimutessa oli mukavan lämmintä ja ilta sujui mukavasti turinoidessa, kera muutaman ohrapirtelön.

Sade lakkasi siinä puolen yön tietämissä, kun oli aika painua maate.
Taivas oli todella nätin punertava, niin olihan siitä toki kuva räpsäistävä.
Tyyni lämmin ilta, auringonlasku, pari olusta ja kupu täynnä ruokaa... voitte kuvitella sen rauhallisen olotilan, mikä mielessä oli keskellä tätä hiljaisuutta.
Reissufiilistä parhaimmillaan!

Aamu valkeni suht aurinkoisena ja lämpimänä.
Todella kätevä tämä "absintti", kun sinne voi jättää haisevat kamat.

Pakollinen juoma- ja kuvaustauko matkalla Suomussalmelle.

Jos Häkkisellä oli Allun grilli, niin onko tämä sitten SE Kovalaisen paikka?
Parkkiksella oli tolpan nokassa formula-kyhäelmä, muistuttamassa paikallisen sankarin kotipaikasta.
Siitä en ottanut kuvaa..

Sentraalin aukeamista odotellessa, paikalle lampsi juttelemaan joku paikallinen heppu.
Hän kertoi tarinaa Ilmari Kiannosta ja hänen Turjanlinnastaan.
Mikäs siinä tarinaa kuunnellessa, kun sentraalin aukeamiseen oli vielä lähes tunti aikaa..
Mietittiin siinä, että olisiko hän ollut opas tai jotain, kun niin hyvin tuntui olleen asioista perillä!?

Ostettiin tuliaiset ja juotiin kaffet ulkosalla.
Ei pöllömpi maisema kahvilalla.










Suomussalmen keskustasta suunnistimmekin  raatteen tielle.

Havainnollistava infotaulu purasjoki-linjan taistelusta.
Näitä on mukava pureksia jälkeenpäin valokuvista, kun kotia pääsee.

Näihin juoksuhautoihin ei ollut asiaa..
Vettä oli monin paikoin niin runsaasti, että juoksuhaudoissa olisi tarvinnut kahluusaappaat!
Itikoita oli sitten niin perhanasti täällä, seisovan veden ansiosta.

Kännykkäkameran salama ei ihan riittänyt valaisemaan käytävää, kun kuvaa yritin veden rajasta kurkotella.

Janne lähetti mulle lisää näitä kuvia ja sieltä löytyi kelvollisempi kuva tästä samasta käytävästä. Aika lohduton näky..

Tästä pidemmälle ei turisti pääse raatteen tiellä.

Muistolaatta puomin lähellä.

Tien päässä oli myös museo, jossa sisustus oli ajan ja hengen mukainen.

Takit siististi naulakossa... ihan kuin kotona.

Käsi sydämmelle pojat, kenellä vaatteet ovat näin hyvässä järjestyksessä?
Huom. Ilman paremman puoliskon apua!

Tuvassa kaikki olivat lähes alkuperäistä lehtiä myöten, vain sänkyjen rungot ovat "uutta" tuotantoa.

Kangistunut "santra-setä" odottaa linjalla ohjeita...

Kah, Suomi-konepistoolihan se siinä!

Ei niin mairittelevan maineen omaava pikakivääri Lahti-Saloranta.
Näitä oli kuulemma nakeltu lepikoihin aina, kun vihulaisen veltoista käsistä sai "emman" vaihtarina.

Pystykorvat rivissä.

Lisää infoa tiedonnälkään!

Tässä päässä juoksuhaudat olivat jo kuivia.

Liekkö syynä kuivuuteen se, että patolevyt ovat täällä paikoillaan.
Näitä uudestaan rakentaessa kiirus on loistanut poissaolollaan..

Katossa tähystysluukku.

Sama paikka ulkopuolelta.

Juoksuhaudat kiemurtelivat pitkin joen vartta.
On siinä ollut kova homma kaivaa nämä poterot joskus aikanaan, ei kateeksi käy.

Kyllä tuossakin jonkinlaiset lämmöt on aikanaan saatu.. Pesään on saanut nakella poltettavaa aika tiuhaan...

Raatteentien alussa olevan museon pihassa seisoo tämä puhki ammuttu tankki.

Paluumatkan ainoa kuva.
Ollaan tässä huoltiksella kaffeella ja kuivattelemassa läpimärkiä kamoja.
Vettä tuli niin kovaa, ettei eteensä nähnyt. Saatiinpa välillä rakeitakin niskaan!
Vaikka molemmilla oli hyvät kamat päällä, eivät nekään jatkuvaa rankkasadetta useita tunteja kestä...



Kilometrejä kertyi tämän neljän reissupäivän aikana 1723, eli ihan karmeaa kiirettä ei pidetty.
Monta kohdetta jäi katsomatta, mutta aikaa ei ollut maltillisesti enempää kierrellä.
Jäipähän sitten muille kerroillekin jotain katseltavaa!