Moposkootterilla Riihimäki-Juuka-Riihimäki 2014

Pitkään mielessä kytenyt ajatus ajella moposkootterilla Riksusta Pohjois-Karjalaan sai vihdoinkin sen pisteen, että matkaan oli lähdettävä.
Vaihdoin pösöön etupyörän laakerit, variaattorin hihnan, rullat ja vesipumpun.
Näiden huoltojen jälkeen skootteri tuntui toimivan ihan moitteetta, eikä ihmeellisiä sivuääniä enää kuulunut.
Tälle noin tuhannen kilometrin matkalle olin varannut aikaa 4 päivää, jolloin jokaista ajopäivää kohden olisi kohtuulliset 250km köröteltävää.
Ei kun siis matkaan!

Pyörä lastattuna.
Rinkka mahtui juuri ja juuri tuohon väliin ja merimiessäkkikin löysi paikkansa tukevasti päälle.
Mulle jäi juuri sopiva tila istua, mutta liiemmälti ei jäänyt tilaa asennon vaihtamiselle ajossa.
Alkukilsat 13 931km.
Ensimmäisen tauon pidin ystäväni Harrin mökillä Kalkkisissa, jonne olisi toisaalta ollut kiva jäädä viikonloppua viettämään.. Kovasta houkuttelusta huolimatta, nyt ei periksi annettu, vaan jatkettiin matkaa!
Ennen Kalkkisia meinasin muuten ensimmäisen kerran heittää hiekkatiellä nutulleen, kun syvät nimismiehenkiharat alkoivat heitellä mopoa ja sitomatonta rinkkaa eri suuntiin. Nuo pienet renkaat uppoavat erittäin helposti heittoihin ja sainpahan hyvän muistutuksen siitä, että tien epätasaisuuksia on herkeämättä seurattava..

Hartola - Joutsa välillä pidin ABC:n parkkipaikalla pienen tauon, jolla vetäisin termarista sumpit, imaisin tupakin ja suoritin tyhjennyksen pusikkoon. En ollut siis kannattava asiakas tällä kertaa..
Ilta alkoi jo painua mailleen ja koitin kovasti löytää sopivaa pistoa, jonne olisin voinut teltan laittaa pystyyn.
Eipä sellaista löytynyt, kun tien vierustoilla oli vain sankkaa, itikoita kuhisevaa metsää.
Leppävirralla alkoi jo meno takkuamaan, kun luomet painoivat jo kovasti.
Onneksi huomasin 5-tiellä kyltin, joka johdatti minut tälle tutulle leirintäalueelle Mansikkaharju .
Soitin respaan ja he ohjasivat minut hakemaan paikkaa alhaalta grillipaikan läheltä.
Paikka on kyllä todella kaunis, kun ranta on heti siinä teltan edessä.
Alueelle oli leiriytynyt sankka joukko venäläisiä ja aamulla sain sitten huomata, mikä porukka oli kyseessä.
Illalla vanhemmat olivat myöhään grillillä, joten itse pääsin syömään vasta klo. 23:00. Aamulla jo kello 7:00 alkoi kakofoninen pilliin vihellys ja minä sitä teltassa ihmettelemään...
Kurkkasin pihalle ja porukan laatu paljastui.
Paikalla olis siis venäläinen urheiluseura, jonka aamutreenit olivat heti tuossa kuvan edustalla olevalla nurmimäellä. Pojat juoksivat ryhmissä ylös ja alas, valmentajien säestäessä eri ryhmiä pilleihin posket pullollaan puhaltaen. Nuku siinä sitten!

Eipä siinä sitten muu auttanut, kun pakata kamat ja matkaan. Olinpahan näin ajoissa liikkeellä, joten edessä oli reilusti ajoaikaa!
Menin respaan maksamaan leirintämaksua ja se viimeistään sai silmät auki.
Vaikka mulla oli caravan-kortti, niin maksettavaa tuli silti 16 euroa, mikä tekee 2 euroa/ tunti täällä vietetylle ajalle!
Toki hintaa voi puolustella sillä, että olisin saanut käyttää kanoottia, fillareita ja jopa pomppulinnaa ihan vapaasti.
Ensimmäisen ajopäivän saldo oli ihan suunnitelman mukaiset, eli hyvin oli matka taittunut.
Se on siitä hyvä tuo hitaasti kiiruhtaminen, että matkalla ennättää bongata kaikenlaista.
Ihan siisti "numerokyltti"!
Nyt en ole ihan varma, oliko tämä konnusalmen silta. Joka tapauksessa, maisemat olivat sen verran nätit, että oli kokeiltava uuden puhelimen panoramakuvausta.

Tuusniemen? jälkeen alkoi pirullinen hiekkatie, mikä sai skootterin oirehtimaan pahasti.
Pääsin etenemään vain vaivoin noin kolmea kymppiä ja jostain kuului ääni kuin pajavasaralla olisi naputettu. Ehkä kiviä jäi jonnekin väliin?
Annoin skootterin jäähtyä kunnolla ennen tutkimista ja kokkailin maittavat nuudeli/pierupulla sotkun.
Mitään en löytänyt ja peli soi jälleen kuin ennenkin. Ennen hiekkatietä jäin tutkimaan karttaa, olisiko ollut mahdollista kiertää tämä hiekkatie. Samalla paikalle tuli bmw-foorumilainen LT:llä ja hänen kanssaan siinä hetki turistiin. Hän lähti hiekkatielle edeltä käsin ja lupaili palata takaisin minua vastaan, jos tie muuttuu aivan hurjaksi. Hän jäi odottamaan minua hiekkatien loputtua ja siinä hetki vielä turistiin.... tuli bemaria ikävä!
Siinä kotvan ajeltua, tuli vastaan vielä kolmas menomatkan hiekkatie...
Pelko puserossa lähdin ajelemaan tätä osin todella surkeassa kunnossa olevaa hiekkatietä.
Takana ajoi vanha mies kiinanskootterilla ja hänen kanssaan siinä hetken turistiin.
Sain kuulla, että tätä "ihanuutta" kestää kilsan jos toisenkin, eli jännitystä oli luvassa vielä ihan riittävästi. Pääsin kuitenkin tämän kunnialla läpi, eikä renkaatkaan puhjenneet. Tutkin kumit ja huomasin niissä olevan syviä viiltoja tiessä olleista terävistä kivistä. Onneksi oli alla hyvässä kunnossa olevat renkaat!

Tämän kyltin näkeminen tuotti suurta iloa, oltiinhan jo kohta saavuttamassa menomatkan päätepistettä.
Juuassa kävin katsomassa yhtä kivilouhoksista, joista materiaali nunnauuneihin tulee.
Aika syvä oli jo tämä louhos, josta riittää vielä materiaali muutamiksi vuosiksi.
Seinällä olevat portaat kertovat louhinta-ajan. Ylemmistä kerroksista on louhittu tyyliin kymmenen vuotta per askelma ja alhaalla nyt olevat kapeat kerrokset ovat kuin vuosirenkaita. Kohta on siis aika hakea uusi paikka. Sellaisena sivuhuomautuksena, että tästä louhoksesta tulee paras laatu. Näin tiesi tuttavani kertoa, joka vei minut tälle louhokselle.
Tinkaajat saavat siis uuninsa muista louhoksista! Näin mä päättelin.. :D

Takaisin lähdin ajelemaan Polvijärven kautta, jossa natustelin repusta kylmää grillimakkaraa. Meni se pahimpaan nälkään ja olo koheni.
Suunniteltu reitti kulki toista kautta, mutta oli vaihdettava reittiä lennosta, kun hiekkatiet eivät enää maistuneet ollenkaan.
Valitsin reitin tietä 471 alaspäin.
Reitillä oli tällainen pieni lossi, mikä toi pientä vaihtelua matkaan.
Tietä 471 pääsin lähes suunnitellusti Savonlinnaan.
Toki kun täällä oltiin, niin oli otettava kuva vetonaulasta.
Kello oli taas juossut kovaa eteenpäin, niinpä oli edessä jälleen yöpaikan etsintä.
Kävin kaupassa hakemassa vähän evästä mukaan ja muutaman olusen, jotta uni tulee varmasti. Alkoi matka jo painaa..

Ilta jo hämärsi, kun löysin itseni Camping Vuohimäestä Savonlinna-Camping .
Sain telttapaikan hintaan 13 euroa, poiketen hinnastosta. Tämä pihiä miellytti, kun aluekin oli ihan mukavan tuntuinen.
Meitä oli tällä yhdellä teltta-spotilla vain kaksi ja toinen porukka oli Saksalainen perhe, jonka kanssa siinä hetki haasteltiin niitä, näitä. Kertoivat olevansa ensimmäisen kerran täällä Suomessa, joten toivotin heille hyvää matkaa ja koitin kertoilla paikoista, jonne olivat suunnitelleet ajavansa.

Aamu valkeni ensimmäisen kerran tällä reissulla sateisena, joten nihkeää oli lähtö.. märkä teltta kasaan ja kosteat kamat päälle.

Vettä alkoi tulla sitten oikein rajumminkin ja suunnittelin ensin ajavani ihan isoa tietä Juvalle ja siitä alas Mikkeliin.
Eipä tarvinnut montaa kilometriä ajella isoa tietä, kun kävi selväksi tämän olevan itsemurhaa! Mitään ei eteensä pientareella ajaessa nähnyt ja rekkaliikenne oli kovaa.
Käännyin sitten hitaalle suunnitellulle reitille kohti Sulkavaa, vaikka vettä satoi. Parempi näin.

Tiellä 62 alkoi taivas jo näyttää kirkastumisen merkkejä ja pidin ruoka, sekä suunnittelutauon.
Edessä olisi pitkä pätkä hiekkatietä (4323), mitä en nyt halua ajaa... varsinkaan kun vettä on satanut reippaasti.

Jatkoin tietä 62 eteenpäin ja valitsin lyhyemmän hiekkatien (4321), josta pääsin takaisin reitille Ristiinaan.

Tällä hiekkatiellä päätti sitten joku maasturikuski tehdä mulle kepposen ja roiski kurat päälle.
Hän ajeli ihan hiljaa mun takana, eikä viittoiluista huolimatta halunnut mennä ohi.
Muutama kilometri myöhemmin hän päätti mennä ohi paikassa, jossa oli koko tien leveydeltä mutakuoppa.
Hän varmasti tiesi mitä oli tekemässä!
Ukko ja skootteri näyttivät sitten vasemmalta puolen tältä, kypärää myöden.
Meinasin kaatua siinä, kun aurinkolasitkin olivat sisäpuolelta täynnä kiveä ja mutaa, silmistä puhumattakaan.. sain skootterin pysäytettyä sokkona tien laitaan.
Keskisormea näytin perään heti, kun vain otteen sain irti tangosta.. Voi kun heppu olisi pysähtynyt.

Loppumatka menikin sitten ilman mitään kommelluksia teitä: 15-369-46-363 aina Vierumäelle saakka, josta vanhaa tietä Lahteen ja siitä sitten Riihimäelle.

Lopulliset kilometrit lenkille oli: 1065km ja viimeisen päivän ajomatkaksi tuli 366km.
Keskinopeus taukoineen tällä 12 tunnin ajopäivällä oli laskien 30,5km/h, mikä ei ole yhtään hassumpi täysin vakiolle mopolle.

Koko matkalla ei sattunut kuin kaksi pahempaa tilannetta autoilijoiden toimesta, toinen tämä mutajuttu ja toinen oli Kajaanintiellä ennen kolinporttia, jossa musta mersun sprintteri ajatti minut väistämään ojaan. Hän olisi ajanut päin, jos en olisi tätä tehnyt.

Kokonaisuutena ihan mukava seikkailu tällaisella moposkootterilla, mikä kannatti tehdä! Kyllä mopollakin pääsee. :D

4 kommenttia:

  1. Hyvä juttu! Ja nyt seuraavaa suunnittelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Seuraavaa reissua kyllä jo hieman hahmottelen. Se tulee toivon mukaan olemaan hieman pidempi reissu kuin tämä, myös ajallisesti. Tämä nyt ajettu reissu oli sellainen testi, pystynkö ajamaan tällaisella skootterilla matkaa ja näemmä pystyn.

      Poista
  2. Siis eikun Kalkkisten miittiin helatorstain jälkeen, paikkakuntahan on jo tuttu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, paikkakunta on tuttu.
      Pahus, jos Kevät-Kalkkinen on tämä 15-17.5. viikonloppu, niin en ennätä sinne. Meillä on venekerhon yhteinen veneenlaskupäivä tuona viikonloppuna. Luulenpa, etten malta olla veneeltä poissa tuolloin! :D

      Poista