Hymyilevän motoristin kevätpäivä 2014

Lähdettiin matkaan Harrin kanssa kohti Kouvolan hymyilevää nätissä ja lämpimässä säässä.
Olin pakannut tämän mun pienen "matka-kamelin" sillä ajatuksella, että voin verrata vauhtia "oikeisiin" moottoripyöriin ja pohtia, onko mulla mitään mahdollisuutta lähteä poikien kanssa reissuun tällä.
Suunnittelin reitin pieniä teitä ajellen, jottei oltaisi salamana paikalla... Kouvola on lähellä, jopa piikillä ajaen.

Kuva matkan varrelta, jossa pidettiin pieni tauko.
Aikaa oli vielä rutkasti tuhlattavaksi, eikä kiire ollut kokoontumispaikalle ABC:lle.
Tästä kun lähdettiin eteenpäin, niin taakse alkoi kertyä jo letka fillareita, vaikka nopeusrajoitus oli 100km/h ja minä matelin max 80km/h!
Harri virnuili, että mulla tais olla nopein fillari tai kukaan ei vain uskaltanut ohittaa, tuota sipulileikkureilla varustettua kulkinetta.

Anjalankosken ABC:lle oli eri tahoista riippuen kerääntynyt pyöriä 2000-3000 pyörän välimaastossa.
Kävi piha ahtaaksi, kun kaikki koittivat ängetä paikalle.

Jostain käsittämättömästä syystä mun pyörän ympärille jäi kuitenkin kohtuullisen väljä tila.
Pohdin tätä asiaa tämän kuvan nähtyäni, ettei vain motoristit pelänneet mun pikku pyörän imevän ympärillä olevista fillareista hevosvoimia, jos liian lähellä olevat!?
 ... tai sitten pelkäsivät mun olevan ajokin perusteella niin amatööri, että olisin kuitenkin kaatanut dominona koko rivin! :D

Pyörät olivat tosiaan niin ahtaasti, etten mahani kanssa kehdannut tunkea väleihin.
Reunalta bongasin tällaisen asiallisen vehkeen!


Hymyilevän tapahtumasta ei sitten ollut muita kuvia, kun päätimme lähteä kohti Heinolaa ja jättää muut hymyilemään. Siitä syy alla:
ABC:lla kiersi kova huhu siitä, ettei letka-ajon päässä olevalle kokoontumispaikalle mahdu todellakaan tuo pyörämäärä, mikä lähtöalueelle oli saapunut. Myöhemmin sain kuulla, että noin 1000 fillaria katosi matkalla kuka minnekin ja viralliselle tapahtumapaikalle oli saapunut juuri alueelle passeli määrä.
Ilmeisesti nätin sään vaikutuksesta paikalle tuli pyöriä reilusti enemmän, mitä järjestäjät olivat odottaneet?
Kurvailimme siis kohti Heinolaa ja päätimme ajella pikkuteitä Vierumäen kautta.

Tuo verkkainen matkavauhti on siinä hyvä, että samalla näkee ympärillä olevia kummallisuuksia...
Bongasin tällaisen tieltä ja heti maalaiset ryntäsivät tätä seitsemättä maailman ihmettä äimistelemään! :D
Enpä ollut tällaista aiemmin nähnyt.

Aika hirmuinen homma on ollut aikoinaan tällainen pykätä paikalle, kanavine kaikkineen...
Nyt tämä tekee vain satunnaisen matkailijan äimistelyn kohteen virkaa.

Harri huomasi alhaalla tällaisen parakin ja pohdittiin siinä, onko tuolla alhaalla, pimeässä ja kosteassa viettänyt aikaa työmies, koko pitkän päivän.
Jos näin on, niin henkilö on varmasti "nauttinut" olostaan, tuossa kosteassa loukossa. Eikä kotoista ja mukavaa oloa ole varmastikkaan tuonut saksinosturien yläpuolella roikottama tukkikasa tuonne alas. Jos nyt muistan oikein, niin toisen nosturin nostokyky oli 32tn ja toisen 24tn. Eli aika tukalat oltavat olisi tuolla alhaalla aikanaan ollut, jos tukkikasa olisi sinne rojahtanut.

Tässäpä nämä muutamat kuvat ja tunnelmat hymyilevästä 2014.