Kuume siis nousi älyttömäksi ja päätä oli viilennettävä tässä syksyisen kylmän raikkaassa kelissä.
Perhana... tuo peli lähti käyntiin heti tokalla polkaisulla, vaikka oli seissyt jo pitkään parkkisella. Eihän tässä mitään peliä vaihdeta, vaan tällä mennään! :D
Pidin pidemmän tauon kesken ajon ja pääsin sitten polvistumaan mrs. Yamahan viereen..
Olin juuri hetki aiemmin pohtinut, onko järkevää pitää käynnissä ryypyllä vai ei ja peli sammui heti ajatuksen jälkeen. Kastelin sitten tulpan ja tapoin sen.
Onneksi oli uutta tulppaa takaboksissa tarjolla ja pääsin taas eteenpäin.
En mää tiedä... tämä deetee on raivostuttava, mutta samalla koukuttavan tutuksi tullut kapistus, jonka sielunelämä ei ole vieläkään auennut. Kaipa nää vanhat 2-tahtiset pelit ovat tällaisia!?
Pidän tämän pyörän ajoasennosta paljon, mikä tarjoaa erittäin väljän konttorin ollakseen vain piikki.
Markkinavoimat ovat isoistakin nykypyöristä tehneet niin ahtaita, ettei niissä saa kelvollista ajoasentoa ilman suurta investointia muutospalikoihin.. toista se näissä vanhoissa, jolloin pyörät tehtiin vielä kuskia ajatellen, ei muotia.
Oletteko samaa mieltä?
Tällä mä jatkan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti